Mariska - Intro

Original lyrics

Kohtasin kerran kummajaisen

Naisen joka sanoi olevansa kaksi

Muita paremmaksi hän muuttui valossa

Pimeässä talossa, yksin yöllä

Sutena ulvoi

Minä vaikenin, kuuntelin

Sanoi että hänkin, rakasti kerran

Ei kauaa, mutta kuitenkin sen verran

Että sydän särkyi, kahdeksi hajosi

Hän vajosi ja radalta suistui

Öisin hänelle mieleen muistui

Elämät entiset

Miljoonien vuotten takaiset

Kun me eläimet

Sudet sekä ihmiset

Himosta huusimme

Turvaa turhaan haimme

Saimme, minkä jaksoimme kiinni juosta

Tuosta, juuri tuosta, sanoi nainen muistavansa

Rakkaimpansa

Hänet joka myös oli sudenkaltainen

Minä vaikenin, kuuntelin

Hetken tuntui, että ymmärsin

Translated lyrics

I once encountered an oddity

A woman who said she was two

She became better than others in the light

In the dark house, alone at night

Howled as a wolf

I fell silent, listened

She said that she, too, loved once

Not for long, but long enough

To break her heart, crack in two

She sunk and went off the rails

At nights, she recalled

Past lives

From millions of years back

When us, the animals

Wolves and people

Moaned with desire

Seeked safety in vain

We got what we could catch

Of that, of that precisely, the woman said she remembered

Her beloved

Whom was also wolflike

I fell silent, listened

For a moment it felt like I understood